- Etusivu
- Kysymykset
Kysymykset asianajajille Löydetty 66
- Kaikki kysymykset
- Energiaoikeus
- Hallinto-oikeus
- Immateriaalioikeus
- Julkiset hankinnat
- Kansainvälinen oikeus
- Kiinteistö- ja rakennusoikeus
- Kilpailuoikeus
- Konkurssi ja uudelleenjärjestely
- Koulutusoikeus
- Kuluttajansuojalaki
- Liikenneoikeus
- Maa-oikeus
- Maahanmuutto-oikeus
- Maatalousoikeus
- Matkailuoikeus
- Media ja viestintäoikeus
- Pankki- ja rahoitusoikeus
- Perheoikeus
- Perintöoikeus
- Rikosoikeus
- Sopimusoikeus
- Terveydenhuolto ja lääkeoikeus
- Tullioikeus
- Työoikeus
- Urheiluoikeus
- Vakuutusoikeus
- Välimiesmenettely ja sovittelu
- Verotusoikeus
- Ympäristöoikeus
- Yritysoikeus
Voiko vakiintunut käytäntö ohittaa yksittäisen sopimuksen sanamuodon?
Onko sillä väliä, kuka valitsee kuljetusliikkeen?
Voiko lainvastainen ehto olla täysin mitätön?
Onko se vain lyhyt sopimus vai joku oikeudellinen termi?
Jos riidassa tehtiin sopimus, jossa toinen osapuoli maksoi kertakorvauksen, voinko silti jatkaa oikeustoimia?
Haluaisin ymmärtää, mihin oikeuslähteisiin sopimusoikeus Suomessa perustuu ja miten se muodostaa puitteet osapuolten välisille sitoumuksille. Onko keskeisessä roolissa lainsäädäntö vai kenties oikeuskäytäntö?
Olen pohtinut, pätevätkö suulliset sopimukset Suomessa vai tarvitaanko aina kirjallinen todiste. Koskeeko tämä myös suuriarvoisia sopimuksia, kuten asuntokauppoja?
Jos haluan turvata suorituksen, kumpi on sopivampi?
Voiko sopimus sitoa, vaikka henkilö ei osaisi lukea tekstiä?
Esimerkiksi isojen urakoiden yhteydessä halutaan rajata vastuu. Onko se sallittua?