Mikä rooli on public policy -käsitteellä kansainvälisissä sopimuksissa?

Onko tilanteita, joissa toisen osapuolen selvä laiminlyönti antaa heti oikeuden purkuun?

Voiko vakiintunut käytäntö ohittaa yksittäisen sopimuksen sanamuodon?

Tarkoittaako se, että sopimus noudattaa Suomen lakia automaattisesti?

Hei, Haluaisin kysyä neuvoa verkkosivustojen käyttöehtoihin ja tietosisällön käyttöön liittyen. Olen vuosien mittaan lukenut jonkun verran tietosisältöä eri verkkosivuilta kissojen käytökseen yms liittyen, koska kirjoitan blogia kissoihin liittyen. Kuitenkin suurin osa artikkeleistani on kerrottu omien kokemusteni ja tiedon pohjalta. Nykyään minulla on kuitenkin vaikeuksia muistaa tarkasti, mistä lähteistä olen tiettyjä faktoja alun perin lukenut, koska aikoinaan en ollut tietoinen, että myös käyttöehdoilla verkkosivustot voivat ymmärtääkseni rajoittaa tietosisällön kuten \"Kissat ovat lihansyöjiä\", tai \"Kissan syömättömyys voi olla merkki sairaudesta\" tyylisten faktojen käyttöä. Aloitin blogini vasta äskettäin Suomen \"markkinoilla\", ja en ole kopioinut sisältöä suoraan, vaan kirjoittanut tietoa omin sanoin ja omasta näkökulmastani / kokemuksista, ja harvemmin käyttänyt mitään lähteitä. Kyse on siis lähinnä tiedosta päässäni, jota en muista olenko joskus lukenut sen jostain. Kysymykseni on: Voivatko verkkosivuston käyttöehdot rajoittaa tällaisen yleisen faktatiedon käyttöä, jos käyttäjä ei ole koskaan hyväksynyt ehtoja (esimerkiksi rekisteröitymällä tai hyväksymällä niitä tietoisesti), eikä vuosien jälkeen pysty enää muistamaan, mistä lähteestä tieto on peräisin? Minulla on mahdoton muistaa kaikkea, mistä olen tietoa aikoinaan saanut, ja vaikea ymmärtää miten sivusto voisi rajoittaa käyttöehdoillaan jonkun faktan käyttöä toisella verkkosivulla tai missä tahansa muualla (mitään en ole kirjoittanut mihinkään artikkeleistani suoraan kopioimalla jostakin sivustolta). Kyse on vilpittömästä tilanteesta, jossa haluaisin varmistaa, etten ole tietämättäni rikkonut mitään ehtoja. Saatan ehkä kuitenkin hieman yliajatella asian. Nykyään tarkistan erittäin tarkasti jokaisen lähteen käyttöehdot, jos niitä on. Kiitos avustanne!

Olen pohtinut, pätevätkö suulliset sopimukset Suomessa vai tarvitaanko aina kirjallinen todiste. Koskeeko tämä myös suuriarvoisia sopimuksia, kuten asuntokauppoja?

Kuulin, että generi- ja spesies-erottelu vaikuttaa riskinjakoa. Mitä tämä tarkoittaa?

Onko kuluttajan aina pakko noudattaa, jos on allekirjoittanut?

Vaatiiko se erityistä huomiota hyväksynnän suhteen?

Näen välillä sopimusehtoja, joissa lukee, että kuluttaja ei voi vedota lakisääteiseen takuuseen. Onko se laillista?